TUNNETKO OLEVASI ELOSSA?

Muistatko sen tunteen, kun lapsena juoksit huolettomana pihamaalla, lempeän tuulen suudellessa ihoasi ja kuljettaen hiuksiasi kasvoillesi? 

Olenko väärässä jos väitän, että jokainen meistä haluaisi  pysähtyä hetkeksi , sulkea silmänsä ja palata siihen hetkeen ja tuntea sen saman tunteen, jolloin todella tunsit olevasi elossa? 

Tuntea, että ympärillämme on tilaa. Tilaa kasvaa omasta voimastamme. Jokainen meistä haluaa eheytyä ja tuntea itsensä riittäväksi ja kokonaiseksi.

Jokainen meistä haluaa olla vapaa omasta menneisyydestämme ja kivuista, joita kannamme ehkä jo lapsuudestamme.

Jokainen meistä haluaa tuntea itsensä villiksi ja  muistaa mitä on leikkisyys. Tanssia vailla huolta ja murhetta, villinä ja vapaana. 

Eikö vain?

Eikö me tämän takia tehdä tätä sisäistä työtä ja matkaa?

Jotta tunnemme itsemme kotoisaksi omassa kehossamme. Jotta tunnemme itsemme kokonaisiksi. Jotta meillä on hyvä olla itsemme kanssa.

Jotta uskallamme ilmaista itseämme, tanssia ja juhlia elämää ja sitä, että olemme tässä ja nyt. Olemme elossa.

Ilman tätä kaikkea koko olemisen ja naiseuden merkitys katoaisi. Luovuuden virta lakkaisi virtaamasta ja olo tuntuisi tyhjältä, kuin kahlitulta häkkilinnulta. 

Ilman tätä kaikkea, emme arvostaisi enää itseämme ja antaisimme ulkoisten tekijöiden kontrolloida elämäämme.

Ilman tätä kaikkea, emme olisi yhteydessä itseemme, omaan voimaamme ja nautintoomme.

Ilman tätä kaikkea lakkaisimme olemasta. Olemasta itsemme.

Sun voimasi on luomisvoimaa, joka virtaa syvällä sinussa ja sinun lävitse. Luota omaan voimaasi ja omaan sisäiseen ääneesi. 

Sinä olet elämä ja kuolema. Sinulla on kyky synnyttää itsesi uudelleen, jos jossain kohti kadotit itsesi. (Ja voi kuule, kuinka monta kertaa saatat kadottaakin itsesi tämän elämän aikana. Se on monta kertaa se. Ainakin minä itse. Joten älä siis huoli.) Ja jos kadotit, niin palaa takaisin siihen hetkeen, jolloin juoksit siellä pihamaalla ja sait sen ensi suudelmasi tuulelta.

Olet ihana <3